Nyt on ollut jotenkin outoa. Toi kaveri on viime viikon minusta ollut epätavallisen hyvän tuulinen, välillä toki tiuskinut niinkuin normisettiin kuuluu, mutta pääsääntöisesti harvinaisen hyvällä tuulella :) 

Mutta nyt sunnuntaina sai yhtäkkiän jonkun h**vetinmoisen hepulikohtauksen joka alkoi kalan maistamisesta :O

..ja päätyi siihen että itki-huusi-raivosi räkä poskella ja pää tulipunaisena :O Kun HÄNELLÄ ON NIIN VAIKEAA!! 

Whaaaat?????

- "Kun mulla on täällä kotona niin hankalaa ja koulussa on ihan vaikeeta ja sitten vielä tulee tämmösiä negatiivisia asioita!" 

Oltiin ihan äimänä että miten niin sulla on kotona niin hankalaa, ja koulussakaan mitään ongelmia pitäisi olla?? 

Kokeista tulee hyviä numeroita ja kavereita riittää eikä puolella lauseellakaan ole maininnut mistään vaikeuksista. 

No aikamme kun sitä selviteltiin, selvisi että kotona hän ottaa joka lauseen mitä hänelle sanomme negatiivisesti. Jättää siitä välistä toki huomioimatta sen että itse on ENSIN tullut tiuskimaan ja naama nurinpäin jotain vinkumaan. Sitten kun hänelle ei vastatakaan jotenkin iloisesti, niin me kuulemma "vain riitelemme" täällä kotona :O Vaikka kaikenkaikkiaan tämmöisissä tilanteissa on kyse parin lauseen vaihtamisesta puolin ja toisin. 

Säännöt ja pelirajoitteet oli toki myös tulkittu tähän samaan syssyyn "vaan riitelyksi" :( 

Selitimme juurta jaksain että se on VÄLITTÄMISTÄ. Meillä on vanhempina tehtävä huolehtia että saat tarpeeksi unta, säännöllisesti ruokaa, joka vieläpä on monipuolista ja terveellistä, että huolehdit koulusta hyvin, ulkoilet ja teet asioita mitkä ovat sinulle HYVÄKSI. Meidän tehtävämme on huolehtia myös siitä ettet pelaa liikaa, koska se EI ole sinun aivoillesi ja muulle hyvinvoinnille hyväksi. Ja kaikki tämä huolehtiminen, rajat ja säännöt ovat siksi että me RAKASTAMME sinua. 

Selitimme myös käänteisen puolen, eli kerroimme lyhyesti kodeista ja vanhemmista jotka EIVÄT välitä ja sillon lapset saavat tehdä mitä lystäävät. Mutta poika ymmärsi heti että ei, sitä hän ei kyllä haluaisi! 

No "kouluvaikeudet" tarkoittivat sitä, että nykyään hän joutuu tehdä töitä että pysyy kärryille, kun ennen se oli itsestään selvyys että hän on luokkansa parhaita ja menestyy helpolla juurikaan vaivaa näkemättä. Nyt joutuu tosissaan tekemään läksyt kunnolla ja lukemaan kokeisiin todella huolellisesti että saa samoja numeroita mihin on tottunut ja mitä itseltään vaatii (eli kiitettäviä tietenkin!) ja tämän takia hänellä on nyt niin RASKASTA. 

Ymmärrän sen kyllä. Onhan se raskasta. Itse vaan on AINA joutunut tehdä töitä että on selviytynyt edes kutosen-seiskan tasolle :D 

Myöskin nämä esiteini-iän muutokset mielessä tuntuvat nyt vaivaavan häntä. Ostimme viime jouluna hänelle kirjan "mitä minussa tapahtuu"- jossa on tosi kivasti ja hauskasti selitetty kaikki teini-iän fyysiset ja psyykkiset muutokset. Kehotettiin toki enemmän sitä nyt lukemaan, koska siinä ne asiat on selitetty tuon ikäisten tasolla ja Oikein, itse ei niin hyvin ehkä osaisikaan selittää. Mutta sen lisäksi toki keskusteltiin vielä niistä ja täytyy vastakin nyt jutella paljon... 

Seuraavana päivänä hän oli niin ihana kun sanoi kun töistä soitin hänelle, että "äiti, tänään on ollut ihan täydellinen päivä! Mulla on ollut jotenkin niin HYVÄ olo. Varmaan helpotti se kun sain eilen purettua mun mieltä kun juteltiin asiat selviksi" :) Niinpä, rakkaani! Puhuminen helpottaa <3

Myöskään kodin ulkopuolella vessassa käynti ei ole onnistunut ikinä. Aiemmin ei edes pissaaminen. Mutta ei varsinkaan nro kakkonen. Se onkin ollut kivaa kun on ollut viikon mökkireissu, eikä kaveri suostu käymään asioillaan.. päivä päivältä kehittyy meidän iloksi kiukkusempi ja kiukkusempi poika, koska varmasti olo on hiton tukala! 

No se siitä.. 

Nyt siis. Tässä kuukauden-kahden sisällä tolle on kehittynyt joku pakkomielle (?) asiasta. Ensinnäkin ovia ei ennen saanut koskaan-ikinä-milloinkaan sulkea, nyt hänen on laitettava yhtäkkiä se ovi Lukkoon kun hän menee vessaan :O ..no joo, sekös menee tietty teiniyden piikkiin..hyvä vaan että ovia vihdoin VOI sulkea :D Mutta nyt hän lukittautuu sinne väh. puoleksi tunniksi, usein pidemmäksikin aikaa. (toinen vessa ois kiva, heh!) eikä vaan kerran tai kaksi päivässä, vaan about tunnin välein!!! 

Homma menee näin: aamulla lukittaudutaan suoraan sängystä vessaan äheltämään. Kukaan muuhan meidän taloudesta ei sitä vessaa aamulla tarttisi.

Kun tullaan koulusta, lukittaudutaan suoraan ovesta sisään tultaessa vessaan puoleksi-tunniksi asumaan. 

Kun on läksyt tehty, sama toistuu. 

Yleensä ennen peliaikaa (18-19) taas

Ennen nukkumaan menoa taas.

Vielä sängystä pitää pomppia sinne taas. 

Yritin kysellä mikä on homman nimi, miksi hän nykyään ramppaa siellä. Vastaus kuului "mä tykkään kakata." 

- Ahaa... miks sä nyt niin kovasti tykkäät siitä? - "No ku se on niin kivaa. Tuntuu niin kivalta." (ja sitten pitkäveteistä kuvailua miltä mikäkin kakka tuntuu.) - Ahaa, mutta miten sun pitää niin monta kertaa päivässä? 

- "no jotta sieltä tulis enemmän kakkaa"  - Öö.. mutta sulla ei siis ole kakkahätä? - "No ei aina, mut se saattaa tulla jos mä yritän tarpeeks." 

Siis en mä tajuu. Onks tää nyt jotain ehkä seksuaalistakin? vai jonkin vaiheen läpikäymistä kun sillon pienenä se oli niin kamalaa hänelle? Vai mistähän tällaisessa voi olla kyse? Koska se nro.kakkosella ramppaaminen ja vessassa asuminen tuntuu nyt oikeesti olevan sille jo jonkinlainen HARRASTUS (??) tai ainaskin jonkinlainen pakkomielle.. ?? En tiedä.. en ole vaan koskaan kuullut moisesta, olen sentään kuitenkin sosiaali- ja terveysalan koulutuksen läpikäynyt ja kaikenlaista vaivaa nähnyt.. 

On vähän joutunut välillä puuttumaan tohon kavereiden kanssa kommunikointiin. Se on aina ollut pojalla kehnoa (kuten muidenkin ihmisten kanssa vuorovaikutus offcourse) mutta jotenkin sitä ajatteli että ehkä se iänmyötä kehittyy ja kypsyy ja oppii edes vähän. Noup! Kuinkahan monet kerrat olen yrittänyt neuvoa ja käydä kohta kohdalta läpi vuorovaikutustilanteita, mitä niissä ehkä voisi ja KANNATTAISI sanoa. Että kaverin kanssa puhelua ei KUULU lopettaa aivan yhtäkkiä tympeeseen "no moikka"-kommenttiin, vaan kannattaa ensin edes jollainlailla ilmaista aikovansa lopetella.. Kun toinen soittaa hänelle ja pyytää voivatko olla, kaveri pyytää heille, poika vastaa että haluaisi olla ulkona, kaveri sanoo että kun siellä on niin kylmä, poika vastaa "no moikka" ja släm luuri kii. Jep! Mutta ei, ei hän tajua vaikka kuinka selittäisi mikä olisi sopivampi tapa toimia esim.ko tilanteessa. "no mutta kun mä oon tottunu tekee noin." 

Niinpä. 

Whaaaat??? 

Kotona haastattelin häntä asiasta, että mistä on ollut oikeasti kyse. Tietenkin vain hänen puoli asioista, mutta silti.

Kaverit olivat leikillään -lapsen mukaan nimitelleet- kutsuneet häntä joillain tietyillä nimityksillä minkä merkityksen vain he itse ymmärtävät.. esim." T**** on ihan JONNE!" ei poika osannut selittää mitä se tarkoittaa, mutta jotain inhottavaa ilmeisesti. 

Hän kertoi että "yhden kerran minä kestin, sitten ne jatkoi sitä yhä, enkä enää kestänyt joten menin yksinäisyyteen itkemään." Kaverit olivat kuulemma olleet hämillään tästä hänen suuttumisestaan, eivätkä ymmärtäneet miksi hän niin kovasti veti "herneet nenään". Poika oli opettajan tilannetta selvitellessä myös kavereille kyllä osannut selittää "mulla tuli niin paha mieli siitä kun te ette lopettaneet vaikka pyysin", mutta kaverit kertoivat että olivat vain läpällä sanoneet eivätkä tienneet että toinen ottaa tosissaan. No, poika oli kieltäytynyt osallistumasta ruokailuun. Syyksi hän sanoi "mulla oli niin paha mieli etten oisi saanut mitään kurkusta alas" 

Kuitenkin hänen oman kertomuksensa mukaan hän oli kuitenkin itse aluksi pukkaillut LEIKILLÄÄN jotakuta toista selkään.. kun kysyin miten hänen tekeminen leikillään on eri asia kuin jos Hänelle tehdään leikillään, hän sanoi että kyllä hän tietää että hänen kaverit TIETÄÄ että hän vaan leikillään. Mutta kun vaan jatkoin, että mistä sinun kaverit sitten voivat tietää että sinä et yhtäkkiä ymmärrä että hekin tekevät vaan leikillään, hän ei osannut vastata. 

Häneen kohdistuvan hän ottaa tosissaan, mutta jos hän itse tekee leikillään, toki muiden on ymmärrettävä että hän ei tee tosissaan. Näin on aina ollut, ei huumorin kukka kuki kun se kohdistuu HÄNEEN! 

Pojat joutuivat asiat VERSO-sovitteluun. Tyypit on siis 5.luokkalaisia. 

Poika on ollut sen jälkeen jo pari päivää tosi itkuinen ja kiukkuinen. Vaikka hänelle sanoisi mitä, ihan tuiki tavallisia arjen asioita, hän hermostuu ja tiuskii vaan =/ Toivottavasti viikonloppu vähän rentouttaa hänenkin hermojaan <3

Tosiaan käytiin sillon Lastenlinnassa neurologilla, ensin sairaanhoitajalla minä kävin haastattelussa lapsen taustoista ja piti kyselylomakkeita täyttää miten mikäkin asia sujuu, ja sitten hän vielä kyseli tosi tarkkaan samoista asioista. Oli sitä mieltä että kyllä vahvasti kuullostaa asperger lapselta, mutta katsotaan mitä lääkäri on mieltä. Lääkärille (siis neurologille) mennessä sitten lapsen kanssa odotukset oli SUUUUUUUUUUUURET (!!!) ja ajattelin että saadaan samanlaista ymmärrystä kuin hänen kanssaan tiimissä työskentelevältä sairaanhoitajaltakin ja pidin diagnoosia jo aika varmana.

Kun kyseinen päivä koitti ja lapsen kanssa sinne mentiin, häntä tietysti jännitti kovin. Hän on aina pelännyt/inhonnut lääkäriä ihan hirveästi. Siksi olin "myynyt" tätä hänelle lähinnä niin että tämän kanssa oikeastaan vain puhutaan ja ehkä saa tehdä jotain kivoja tehtäviä.

No, neurologi haki lapsen yksin eka huoneeseensa ja he tekivät siellä mitä tekivät. Sitten sain minäkin tulla paikalle.

Hän aloitti minulle juttelun "Olen tässä testannut poikaa. Tuntuu olevan neurologisesti normaali. Tietää mikä päivä on, paljon kello on, kävelee viivaa pitkin ja vastaa kysymyksiin." Siis whaaaat?? Papereistakin pitäisi tulla selväksi että lapsella ei älyssä ole mitään vikaa, ja motoriset vaikeudet nyt eivät ehkä tule ilmi jostain viivalla kävelystä! Nimenomaan selvällä suomenkielellä hänen papereissaan puhutaan epätasaisesta taitoprofiilista, todella älykäs (varsinkin matemaattisesti) lapsi, mutta esim.arkipäivän pulmatilanteissa selviytyminen selvästi ikätason alapuolella.

Neuro vaan paasasi sen koko ajan että kyllä tämä nyt ihan hyvältä näyttää, ei ottanut kuuleviin korviinsa mitä sanoin. Ei edes kuunnellut. Pyysin että hän vielä lukisi lapsen paperit, psykologisten testien tulokset, erikoislääkärin lausunnon, toimintaterapeutin lausunnot ym..mutta ei. "Minusta tässä ei kriteerit täyty. Ennuste vaikuttaa myönteiseltä, ei tässä mitään." "Mitähän minä teille diagnoosiksi lykkäisin?" kysyi. Katsoin häntä suu auki, kysytkö minulta?!

F88/F89 Vuorovaikutusongelmat

Siinä se =O

Minä jotenkin "tipahdin" tuon käynnin jälkeen johonkin masennukseen/lamaannukseen. Monta vuotta taistelua, monta monta asiantuntijaa jotka kertovat minulle että pojallani on vahvasti aspergerpiirteitä, assi epäilyä (ja monta muuta ennen sitä), monta vuotta taistelua että päästään asioissa eteenpäin ja hän saa apua -> että ongelmille/huolelle löytyisi SYY -> että hän saisi kuntoututusta! Ja 45minuuttia tuloksena tyly tuomio -> ei tässä mitään, ennuste vaikuttaa myönteiseltä. ok, eihän tässä mitään. Tule elämään arkea tämän lapsen kanssa, kyllä sitten tiedät. Minä lopetin, avun hakemisen, asiasta puhumisen.

Tuli jotenkin olo, että olenko niin väärässä, onko tämä muka oikeasti NORMAALIA että lapsen arki on näin hankalaa.

Edelleenkään en ihan sinut ole asian kanssa (tuon mitä neurolta tuli) mutta tein jonkinlaisen "välirauhan" muutama kuukausi tuon käynnin jälkeen; Minulle on annettu TÄMÄ lapsi, hän ei ehkä ole samanlainen kuin suurinosa ikätovereista, mutta hän on HÄN ja täydellinen juuri sellaisena! Enkä minä olisi koskaan vaikeuksien keskelläkään halunnut tätä lasta muunlaiseen vaihtaa. Olisin vain halunnut vastauksia.

No, on meillä se aistiyliherkkyys diagnoosi, selittäähän sekin paljon. Ja on tuonut lapselle hirvittävästi lohtua, miksi hän tuntee niin ja näin. Ja tuo edelleen tänä päivänä kun hän on 11v ja risat. 4.luokka lopuillaan. Paljon on helpottunut. jotain on tullut tilalle. Aistiyliherkkyys ei ole muuttunut suuntaan taikka toiseen. Esiteini-ikä sen sijaan tullut vielä kaiken muun päälle =O

Mutta silti sain tuossa viime sunnuntaina taas ihanan muistutuksen lapseni herkästä puolesta ja suuresta kultaisesta sydämestä joka rakastaa täysillä.

Onpa aikaa vierähtänyt kun olen viimeksi kirjoitellut =O 

Meillä on ensi viikolla VIHDOIN se toimintaterapeutin ensimmäinen arviointiaika näistä pojan aistiyliherkkyyksistä. Jännittää niin vietävästi! Lähinnä siksi, että ollaan odotettu sitä aikaa 5kuukautta. Olen tässä välillä laatinut sellaisen listan pojan erityispiirteistä, helpottaa huomattavasti tätä eri asiantuntijoilla ramppaamista, kun tulee jännityksen vuoksi unohdettua kuitenkin puolet asioista mitä pitäisi sanoa. Siispä tämä lista auttaa siinä että muistan kertoa kaiken oleellisen, onhan se lapsenkin etu.

Saapi nähdä nyt sitten kuinka käy. Lähinnä hirvittää että jos ja kun hän sitten mitä luultavimmin totetaa pojalla jotain, niin läntätäänkö hänelle jokin diagnoosi siltä suunnalta ja tie tyssää siihen. Nimittäin se asperger asia tässä on mielestäni pitäisi tutkia (ja lähettävän lääkärin mukaan), mutta ENSIN hän lähetti meidät toimintaterapeutin arvioon.

Paljon on menty eteenpäin pojan kanssa. Tässä syömis asiassa ainakin. Hirveästi KANNUSTUSTA tarvitsee, mutta on rohkaistunut nykyään kovasti =) Maistaa lähes aina, ja uskaltaa sanoa jos ei tykkää (ennen meni aivan lukkoon). Sitten vaan maistellaan samaa aina uudestaan ja uudestaan.

Kaveri oppi pitämään suippopaprikasta tässä viime kuukausien aikana. Viime viikolla tarjosin sitten tavallista keltaista paprikaa.. jestas mitä irvistyksiä, oli kuulemma kauheaa!! No, joka ikinen päivä olen sitä tarjonnut, yksi haukku riittää maistiaiseksi, ei tarvitse sen enempää ottaa. Kyllä hän maistaa, äkkiä jotain muuta päälle vaan =D

En kyllä käsitä miten suippopaprika voi olla niin hyvää, ja keltainen paprika sitten taas AIVAN KAMALAA ?! Onhan niissä hienoinen maku ero, mutta että näin ääripää hänen mielestään.

Kohtapuoliin alkaa kesä tulla.. tämän kesän ykkös tavoitteeksi asetin nyt että poika oppisi UIMAAN!

Hän menee kohta 3.luokalle, eikä osaa vielä yhtä ainutta metriäkään uida. Koulun kanssa kun ovat käyneet, ei ole aina suostunut edes osallistumaan. Vesi on elementtinä ollut hänelle aina niin kauhistus! Nyt on syytä satsata kaikki peliin, on varmasti melkoisen noloa jos hän ei kolmannellakaan vielä osaa lainkaan uida (ja pelkää vettä), pelkään että tulee kiusaamista tai jotain.

Yritin etsiä Vantaalta uimakoulua kesän aikana, eipä löytynyt =( Täytynee sitten itse yrittää ja yrittää, vaikkei minulla ole harmainta hajuakaan kuinka lasta opetetaan uimaan ???

Poikakin kiinnostui ihan täysillä, kun kerroin mitä sillä voi tehdä ja hän kiinnostui varsinkin smoothieista ja pirtelöistä. Selasikin näiden ohjeita keittokirjoista ihan innoissaan.

Ensimmäinen smoothie valmistettiin suurella innolla yhteistuumin ja voi sentään kun oli jännää =) Poika arveli nyt voivansa alkaa syödä marjoja, "kun ne kerta menee ihan mössöksi"..

Kun koitti smoothien nauttimisen aika.. jäbä oli puolessa tunnissa saanut alas 2 TEELUSIKALLISISTA =O 

Kyselin sitten tietysti, eikä hän tykkää... ja pitkän mutinan jälkeen myönsi ettei tykkää "koska tässä on näitä ihme pilkkuja, ja ne tuntuu niin inhottavilta" *huoh*

No ei kai siinä sitten mitään... Olimme tosiaan laittaneet smoothieen mm.vadelmia ja mustaviinimarjoja.

Laitoin epätoivoissani jopa facebookkiin kyselyn, josko joku tietäisi onko olemassa ainuttaa marjaa jossa ei ole niitä siemeniä (kuten mansikassa) tai mitään muutakaan "pilkkuja" tai "klönttejä".

Sieltä sain idean paseerauksesta (marjat survotaan siivilän läpi) sekä esim.Bona-soseiden käytöstä smootheihin =)

Nyt poika on sitten suostunut juomaan sellaista smoothieta missä on banaania, jotain hedelmäsosetta ja luonnonjogurttia =) Jippiiii!!! 

Kyllä näissä on aina pähkäilemistä, että keksii miten hänelle saa sopimaan jonkun jutun, tai miten saisi totutettua eli "sisään ajettua" jonkun uuden raaka-aineen. Koko kesä meni esim. riisiin totuttelussa, ja nyt syökin sitä jo ihan mielellään, jos se on vain keitetty ja sitten huudeltu. Esim.risotto taas EI mene alas...

Mutta vähän kerrallaan... sitten tulee kuitenkin aina niin hyvä mieli kun joku uusi juttu alkaa totuttelun jälkeen maistua =)