Kiitos teille kommentoijille! =) 

Nyt vasta viimeisimmissä tutkimuksissa alettiin epäillä aistiyliherkkyyttä. Lähinnä tässä on ollut ongelmana, kun missään ei oteta todesta ja kertomiani asioita vähätellään/halutaan väkisin kehitellä pojalle jokin psykiatrinen diagnoosi.

Meillä päättyi juuri yksi tutkimusjakso ja saimme lähetteen jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoidon piiriin sensorisen integraation testeihin. Mutta siinä kuulemma KESTÄÄ että sinne päästään, saattaa mennä pitkälle kevääseen tai jopa alkukesään.

Lastenpsykiatri päätyi arviointijakson päätteeksi siihen, että pojan ongelmat ovat mitä todennäköisimmin synnynnäisiä ja neurologisia. Uskoi että pojalla olisi ainakin tuntoaistissa aistiyliherkkyyttä, kenties myös kuulo- ja hajuaistissakin. Sen takia syöminen on niin tuhottoman hankalaa, ja tämä pukeminen tietysti. Myös kaikki ongelmat veden kanssa, kynsien- ja hiuksienleikkuun kanssa jne... kun kaikki SATTUU poikaa =O 

Lastenpsykiatri sanoi että "kaiken sen tutkimusmateriaalin perusteella mitä olen pojasta lukenut ja kaiken kertomasi perusteella, epäilisin vahvasti että hänellä saattaa olla aspergerin syndrooma". Meinasin tippua tuolilta, koska olin itse epäillyt asiaa jo parisen vuotta, mutta aina kaikki olivat viitanneet kintaalla koko asialle. Olin NIIIN helpottunut, tämä lastenpsykiatri oli ensimmäinen joka todella KUUNTELI ja otti todesta mitä hänelle kerroin. Hän kuitenkin varoitteli minua, että Asperger diagnoosin saaminen on todella vaikeaa, koska sitä ei mielellään lapselle haluttaisi antaa. Ennemmin sitten kirjoittavat papereihin "asperger-piirteinen", mutta sillä kun ei sitten taas minkäänvaltakunnan kuntoutusta tarvitse havitella =/

Lastenpsykiatri piti oikean diagnoosi saamista nyt prioriteettina numero yksi, koska pojan kuntoutus olisi saatava käyntiin. Ei kai auta kuin toivoa...