Enpä ole miljoonaan aikaan muistanut/kerinnyt tänne kirjoittelemaan. Nyt vasta muutama viikko sitten kun tänne tuli joku uusi kommentti, muistin että ainiin, mullahan oli se blogi! :D

Tosiaan käytiin sillon Lastenlinnassa neurologilla, ensin sairaanhoitajalla minä kävin haastattelussa lapsen taustoista ja piti kyselylomakkeita täyttää miten mikäkin asia sujuu, ja sitten hän vielä kyseli tosi tarkkaan samoista asioista. Oli sitä mieltä että kyllä vahvasti kuullostaa asperger lapselta, mutta katsotaan mitä lääkäri on mieltä. Lääkärille (siis neurologille) mennessä sitten lapsen kanssa odotukset oli SUUUUUUUUUUUURET (!!!) ja ajattelin että saadaan samanlaista ymmärrystä kuin hänen kanssaan tiimissä työskentelevältä sairaanhoitajaltakin ja pidin diagnoosia jo aika varmana.

Kun kyseinen päivä koitti ja lapsen kanssa sinne mentiin, häntä tietysti jännitti kovin. Hän on aina pelännyt/inhonnut lääkäriä ihan hirveästi. Siksi olin "myynyt" tätä hänelle lähinnä niin että tämän kanssa oikeastaan vain puhutaan ja ehkä saa tehdä jotain kivoja tehtäviä.

No, neurologi haki lapsen yksin eka huoneeseensa ja he tekivät siellä mitä tekivät. Sitten sain minäkin tulla paikalle.

Hän aloitti minulle juttelun "Olen tässä testannut poikaa. Tuntuu olevan neurologisesti normaali. Tietää mikä päivä on, paljon kello on, kävelee viivaa pitkin ja vastaa kysymyksiin." Siis whaaaat?? Papereistakin pitäisi tulla selväksi että lapsella ei älyssä ole mitään vikaa, ja motoriset vaikeudet nyt eivät ehkä tule ilmi jostain viivalla kävelystä! Nimenomaan selvällä suomenkielellä hänen papereissaan puhutaan epätasaisesta taitoprofiilista, todella älykäs (varsinkin matemaattisesti) lapsi, mutta esim.arkipäivän pulmatilanteissa selviytyminen selvästi ikätason alapuolella.

Neuro vaan paasasi sen koko ajan että kyllä tämä nyt ihan hyvältä näyttää, ei ottanut kuuleviin korviinsa mitä sanoin. Ei edes kuunnellut. Pyysin että hän vielä lukisi lapsen paperit, psykologisten testien tulokset, erikoislääkärin lausunnon, toimintaterapeutin lausunnot ym..mutta ei. "Minusta tässä ei kriteerit täyty. Ennuste vaikuttaa myönteiseltä, ei tässä mitään." "Mitähän minä teille diagnoosiksi lykkäisin?" kysyi. Katsoin häntä suu auki, kysytkö minulta?!

F88/F89 Vuorovaikutusongelmat

Siinä se =O

 

Minä jotenkin "tipahdin" tuon käynnin jälkeen johonkin masennukseen/lamaannukseen. Monta vuotta taistelua, monta monta asiantuntijaa jotka kertovat minulle että pojallani on vahvasti aspergerpiirteitä, assi epäilyä (ja monta muuta ennen sitä), monta vuotta taistelua että päästään asioissa eteenpäin ja hän saa apua -> että ongelmille/huolelle löytyisi SYY -> että hän saisi kuntoututusta! Ja 45minuuttia tuloksena tyly tuomio -> ei tässä mitään, ennuste vaikuttaa myönteiseltä. ok, eihän tässä mitään. Tule elämään arkea tämän lapsen kanssa, kyllä sitten tiedät. Minä lopetin, avun hakemisen, asiasta puhumisen.

Tuli jotenkin olo, että olenko niin väärässä, onko tämä muka oikeasti NORMAALIA että lapsen arki on näin hankalaa.

 

Edelleenkään en ihan sinut ole asian kanssa (tuon mitä neurolta tuli) mutta tein jonkinlaisen "välirauhan" muutama kuukausi tuon käynnin jälkeen; Minulle on annettu TÄMÄ lapsi, hän ei ehkä ole samanlainen kuin suurinosa ikätovereista, mutta hän on HÄN ja täydellinen juuri sellaisena! Enkä minä olisi koskaan vaikeuksien keskelläkään halunnut tätä lasta muunlaiseen vaihtaa. Olisin vain halunnut vastauksia.

 

No, on meillä se aistiyliherkkyys diagnoosi, selittäähän sekin paljon. Ja on tuonut lapselle hirvittävästi lohtua, miksi hän tuntee niin ja näin. Ja tuo edelleen tänä päivänä kun hän on 11v ja risat. 4.luokka lopuillaan. Paljon on helpottunut. jotain on tullut tilalle. Aistiyliherkkyys ei ole muuttunut suuntaan taikka toiseen. Esiteini-ikä sen sijaan tullut vielä kaiken muun päälle =O

Mutta silti sain tuossa viime sunnuntaina taas ihanan muistutuksen lapseni herkästä puolesta ja suuresta kultaisesta sydämestä joka rakastaa täysillä.