Kopioin tänne tekstin aiemmin päiväkirjaani kirjoittamastani tekstistä.

"22.12.2011

Ohhoijaa, olipahan taas päivä :O
Itse sain tänään tutkintoviikkoni päätökseen ja tulin niin hyvän tuulisena ja onnellisena kotiin. No, täälläpä odotti itkevä poika todistus kädessään :O 

Hän oli NIIIN pettynyt kun ei ollut täydellinen, ja koki arvioinnin epäreiluksi. Yritin häntä lohduttaa ja korostaa POSITIIVISIA puolia, monet arvosanat olivat kuitenkin PARANTUNEET! Ja kaikki arvosanat anyway tosi hyviä! Mutta ei! Ei auttanut muu kuin todeta lapselle "sinua SAA harmittaa" ja halia pientä. Lähetin sitten opettajallekin viestiä selvityspyyntönä, että saan lapselle selitettyä MIKSI arvosana on se mikä on. Koska hän helposti ajattelee sitten, että kerta sai mielestään huonon numeron ja omasta mielestään kuitenkin osallistuu ja OSAA, niin ei kannata edes yrittää kun ei kerta riitä. Toivottavasti opettaja vastaa.

Matematiikasta oli kaikista kohdista taas puhdas rivi pelkkää A:ta (erinomainen) :D Eli päässälaskutaito, mekaaninen laskutaito, soveltava laskutaito ja työskentelyyn osallistuminen :) Mutta eipä sekään lohduttanut lasta. Ilmeisesti se oli hänelle itsestään selvää :?

Joo... ja ilta kun meni niin, että äidin oli pakko tehdä joulusiivousta sun muuta.. niin poika itkee ja saa raivareita jatkuvasti milloin mistäkin millinkokoisesta asiasta :?
Lopulta kun hän oli kaksi tuntia itkeskellyt ja kilaroinut yhtä soittoa, eikä enää osannut edes rauhoittua välissä, päätin laittaa jätkän iltapalalle vaikka kello oli vasta seitsemän ja huomenna vapaa. (tietysti siitäkin tuli huuto ja itku vielä lisää, kun ei silloin KUULU mennä vielä iltapalalle). Siinä sitten keskustelin pojan kanssa iltapalalla ja yritin kysellä miksi ihmeessä tänään nyt itkettää kaikki. Ei hän tiedä, ei hän tiedä, hokee koko ajan.
Sitten yhtäkkiä sanoo "tänään illalla musta tuntuu koko ajan ihan kummalliselta" ja alan tietysti kysymään että miksi tuntuu kummalliselta. No selvisihän se, miksi koko hiton iltapäivä/ilta on ollut NIIN maan hiton vaikeeta ja kamalaa ja maailma ihan vinossa... KUN ON OLLUT NIIN ERILAISTA :? 

Joo, eli taas tämä; AINA pitäisi olla ne hiton rutiinit!!! Ei arki-iltana KUULU siivota, ei arki-iltana KUULU tehdä sitä tai tätä. Ja huomennakin on arki, mutta silti ei tarvitse mennä kouluun eikä herätä aikaisin eikä mitään... Niin joo, koko maailma kaatuu.

Pakko se vaan on äidinkin joulusiivousta tehdä vaikka olisi kuinka arki-ilta, koska joulu nyt sattuu olemaan lauantaina ja perjantaina on pakko juosta tekemässä kaikkimaailma joulunajan ruokaostokset ja vähän ehkä rauhouttuakin.

Vähän paha mieli toisen puolesta, kun haluaisi auttaa, ja pystyä pitämään ne hänen rutiinit, mutta kun aina ei vaan VOI :(