Poikani syntyi yliaikaisena raskausviikolla 42+3. Synnytys oli arvatenkin käynnistetty, hyvin pitkä ja vaikea. Lapsi syntyi vasta parin vuorokauden kuluttua lopulta imukupilla ulosautettuna. Koko synnytyksen ajan hoitohenkilökunta arpoi, mennäänkö hätäsektioon vaiko ei.. no ei menty =( Lapsi synty sinertävänä ja hengittämättömänä, napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympäri. Kätilö tiputti vahingossa vauvan synnytyspöydälle, mikä oli tavallaan onni onnettomuudessa, koska sen seurauksena vauva alkoi hengittää.

Vauva-aika oli raastavaa. Vauva oli erittäin toivottu ja odotettu, mutta todella haastava. Olin jäänyt raskausaikana yksin, ja uskoin selviäväni.. En kuitenkaan voinut kuvitellakaan millaista arki vauvan kanssa voi pahimmillaan olla, varsinkaan kun tukuverkostoa ei juurikaan ollut. Yksin oli selvittävä, oli mikä oli!

Vauva huusi aamusta iltaan ja öisin kahta kauheammin. Koliikkia, sanottiin neuvolassa.. ja niin itsekin ajattelin. Selvä, sehän menee ohi..pari hankalaa kuukautta ja sitten helpottaa. No, eipä mennyt ohi! Ensimmäinen vuosi mentiin samaa rataa, kaikki keinot kyllä tuli kokeiltua, mutta vauva senkun huusi yötä päivää. Nukkui puolen tunnin pätkissä, sitten taas nukutettiin 2tuntia ja tätä rataa meni ensimmäinen vuosi. Silloin jos joku ihminen kehtasi valittaa väsymystä, olin räjähtää! Tulisi kokeilemaan MINUN elämääni, niin tietäisi mitä VÄSYMYS on!

Lopulta neuvolassa otetiin todesta minun epäilykseni, ettei kaikki ole kunnossa. Lapsi sai lähetteen allergiatesteihin. Ja kun niitä tehtiin, alkoi lista karttua karttumistaan..

Lopulta meillä oli jääkaapin ovessa 2 A4:sta ruoka-aineista joille hän oli ALLERGINEN ja pieni post-it-lappu ruoka-aineista mitä hän SAI syödä, huh!

Mutta sitten kun ruokavalio alkoi olla kohdillaan.. hieman elämä helpottui, ja lapsi alkoi nukkua jopa 2tuntia putkeen, vaikkakin heräili edelleen sen varttia vaille sata kertaa yössä.. Mutta helpotus se oli pienikin helpotus! =) Ja miten lapsen olo varmasti helpottui..hän muuttui paljon aurinkoisemmaksi pojaksi ja muutenkin elämä helpottui huomattavasti.

Kuitenkaan rytmiä ei meinannut löytyä sitten niin millään, ja yöheräilyt vain jatkuivat.

Koitettiin neuvolan ohjeistamana unikoulua kotona -> ihan yhtä tyhjän kanssa.

Päästiin lähetteellä kaupungin järjestämään unikouluun kahdeksi yöksi. -> No, hieman nukuhtamisaika ainakin helpottui, poika ei tarvinnut enää parin tunnin "nukuttamista", sellainen 45minuuttia riitti että hän rauhottui. Yöheräilyt kuitenkin jatkuivat.

Lopulta päästiin ensikodin järjestämään rytmiblues jaksolle 2viikoksi. Siinä haettiin rytmiä niin päiviin, kuin opetettiin lempeästi lasta nukkumaan öitään. -> Siitä oli kyllä apua, poika ei sen jälkeen heräillyt kuin pari kertaa yössä ja pystyi nukahtamaan helpommin. Päivät myös helpottuivat, ja rytmi alkoi muotoutua.

Ikää kuitenkin pojalla oli tällöin jo lähes 2vuotta.