No niin, meilläpä onkin asunut jo jonkin aikaa esimurkkuikäinen :O Jos vuorovaikutustaidoissa on aina ollut *kröhöm* parantamisen varaa, no nythän tämä vasta hauskaksi muuttui! Assioireinen kundi ja siihen murkun angstit päälle, aikamoista murinaa ja ärinää välillä =/ ..ja almost joka lause tiuskien. Sit välillä tulee jotain merkillisiä hellyyskohtauksia, jolloin tulee halaamaan ja kyhnäämään viereen ja puhumaan pehmoisia <3 ..Koirille lässyttää kun pikkuvauvoille ja "joo mäkin rakastan sua"-juttuja on joka toinen lause :D 

On vähän joutunut välillä puuttumaan tohon kavereiden kanssa kommunikointiin. Se on aina ollut pojalla kehnoa (kuten muidenkin ihmisten kanssa vuorovaikutus offcourse) mutta jotenkin sitä ajatteli että ehkä se iänmyötä kehittyy ja kypsyy ja oppii edes vähän. Noup! Kuinkahan monet kerrat olen yrittänyt neuvoa ja käydä kohta kohdalta läpi vuorovaikutustilanteita, mitä niissä ehkä voisi ja KANNATTAISI sanoa. Että kaverin kanssa puhelua ei KUULU lopettaa aivan yhtäkkiä tympeeseen "no moikka"-kommenttiin, vaan kannattaa ensin edes jollainlailla ilmaista aikovansa lopetella.. Kun toinen soittaa hänelle ja pyytää voivatko olla, kaveri pyytää heille, poika vastaa että haluaisi olla ulkona, kaveri sanoo että kun siellä on niin kylmä, poika vastaa "no moikka" ja släm luuri kii. Jep! Mutta ei, ei hän tajua vaikka kuinka selittäisi mikä olisi sopivampi tapa toimia esim.ko tilanteessa. "no mutta kun mä oon tottunu tekee noin." 

Niinpä.